Ostamisen pitää olla ihan saatanan helppoa

Mikä on olennaisinta kun lähikaupassa parkkeeraat kassalle maksaaksesi ostoksesi?
Se, että siinä kassalla on ihminen, joka käyttää kassakonetta ja mahdollistaa maksutapahtuman, jotta sinä pääset mahdollisimman nopeasti miettimään tärkeämpiä asioita.
Valitsin tämän nimenomaisen esimerkin pelkästään sen takia, että olen kuullut niin monta kertaa vertauksen Siwan kassasta urakehityksen patoutumana ja halusin osoittaa, että Siwan kassa on tietyllä hetkellä arkipäivän tärkein ihminen.

Jotta me ostaisimme ylipäänsä mitään - ellei se mitä haluamme satu olemaan meille jotenkin ylivertaisen tärkeää - ostamisen tulee olla ihan mielettömän helppoa ja yksinkertaista. Ostamisen helppouteen vaikuttaa moni tekijä, kuinkas muutenkaan.

Kysymys: oletko ikinä jättänyt jotain ostamatta sen vuoksi, että sen hintaa ei ole selkeästi ilmoitettu? Minä olen, monesti. Jollen saa selkeää käsitystä hinnasta heti kun kiinnostun tuotteesta, en luultavasti osta. Raha on meille niin tärkeä asia, että on täysin ymmärrettävää, että me haluamme tietää kuinka suuresta määrästä sitä me joudumme luopumaan jonkun muun mielitekomme vuoksi.

Kysymys: oletko ikinä jättänyt jotain ostamatta sen vuoksi, että sinun ei ole annettu maksaa? Minä olen. Maksamisen kieltämisellä tarkoitan tilannetta, jossa maksaminen on joko tehty äärimmäisen vaikeaksi, monen askelman ja täytettävän lomakkeen hommaksi tai sitten kukaan ei yksinkertaisesti ole ottamassa rahaa vastaan.
Minä jätin viimeksi eilen ostamatta sen vuoksi ettei minun annettu maksaa. Olin menossa liikuntahallille ja odottelin 7 minuuttia (katsoin kellosta) lippuluukun rahastajaa. Sitten kyllästyin ja päätin "varastaa" liikuntavuoron. Myönnettäköön, että rehellisenä suomalaisena kävin tarkistamassa liikuntavuoron jälkeen, josko rahastaja olisi tullut takaisin sieltä missä sitten olikin aiemmin aikaa viettämässä ja antaisi minun maksaa. Rahastaja oli paikalla, sain rauhan sielulleni.

Se, mistä sain idean tämän kertaiseen blogikirjoitukseen, oli eräs bussikyyti hiljattain. Olen matkustanut elämäni aikana tuhansia kilometrejä bussilla, joten siinä ei sinänsä ole mitään uutta minulle. Tällä nimenomaisella kerralla kuitenkin näin bussin eri tavalla. Tällä kertaa en nähnyt bussia. Tällä kertaa näin liikkuvan kassan.
Ajatus liikkuvasta kassasta aiheutti melkoisen ajatusvyörykohtauksen. Liikkuvia kassoja on ollut iät ja ajat eri muodoissa. Julkinen liikenne on vain yksi ilmiselvä liikkuvien kassojen muoto. Muita ovat esimerkiksi ravintolan tarjoilija, mikä tahansa laite, jossa on internetyhteys ja hyvin tuotteistetun tuotteen kenttämyyjä.

Hetkinen! Miten niin nimenomaan hyvin tuotteistetun tuotteen kenttämyyjä? Koska hyvin tuotteistetun palvelun kenttämyyjällä on käsissään jotain mikä on helppo ostaa, hyvintuotteistettu tuote. Onpas siinä paljon tuotesanoja pienessä tilassa.
Myyjä, joka liikkuu asiakastapaamisissa esittelemässä tuotetta, joka on hyvin tuotteistettu toimii samoin kuin mikä tahansa laite, jossa on internetyhteys. Hän kykenee vastaamaan asiakkaan kysymyksiin tuotteesta. Hän kykenee esittelemään sen ymmärrettävästi. Hän kykenee tarvittaessa osoittamaan oman tuotteensa eroavuudet muihin vastaaviin mikäli sellaisia on. Ja mikä tärkeintä, hän kykenee ottamaan maksutapahtuman vastaan. Fyysisen rahan liikkuvuus puuttuu samoin kuin netissä maksamisessa, mutta asiakkaan nimi sopimuspaperissa on yhtä pätevä.

Koska maailma on tällä hetkellä pisteessä, jossa kaikki mahdollinen on tehty niin helpoksi ja vaivattomaksi kuin mahdollista, tottakai myös ostamisen pitää olla helppoa. Sen pitää olla ihan s****nan helppoa. Sen pitää olla niin helppoa, että heti kun se pieni ääni asiakkaan päässä vihjaa että olisipas tuo saada, hänen on enää vaikea keksiä syitä olla ostamatta. Ostamisen pitää olla "helpompaa kuin ostamatta jättämisen".

Miten tähän päästään? Tekemällä tuotteistus hyvin. Tapauksesta riippuen ehkä myös lisäämällä rahoitusinnovaatio. Niistä lisää myöhemmin.