Eikö olekin...
...aika ristiriitaista, että samaan aikaan kun meille myydään (kuka sitten haluaakin sen ostaa) ideaa kiireestä, suorituspaineista ja olemattomasta vapaa-ajasta, samaan aikaan myydään koriste-esineitä!? Nehän siis perustuu siihen, että niitä saattaa joskus tiirailla...
Muistan kun itse aikanaan pääsin ylioppilaaksi (pikkuhiljaa vuosikymmen sitten...), silloin tuli kakkulapiota ja sen sellaista lahjaksi. En ole tainnut vieläkään käyttää niitä siitä yksinkertaisesta syystä, että meikäläinen ei ole ihan hirveästi kakkua kotona leiponut. Lämmin kiitos silti niiden antajille jos sattuvat lukemaan. Häissä sitten viimestään...
Mutta se pointti meinaa taas hukkua. Miksi myydään jotain sellaista mistä kaiken järjen (???) mukaan kukaan ei ehdi nauttia?
Me tuppaamme muutenkin täyttää kotiamme tavaralla, jota emme ikinä käytä, tarvitse tai joissain tapauksissa edes halua. Olen aiemminkin siteerannut George Carlinia ja siteeraan taas: "koti = paikka tavaralle, että voit sieltä poissa ollessasi hankkia lisää tavaraa!"
Ei tarvi mennä taas siihen "käärinliinoissa ei ole taskuja" - juttuun. Kaikkea ei tarvi peilata aina kuoleman kautta. Mietin vaan, että voisinkohan ainakin itse käyttää tätä rahaa jota sillon tällöin jostain tupsahtaa, johonkin järkevämpään kun sellaisen paikan koristeluun, jossa yhä vähemmän vietän aikaa - vielä kun olen elossa? Voisitko sinä?
"THINGS are not what they used to be"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti