Okei...
...ehkä otsikko on vähän poliittisesti epäkorrekti, mutta olkoon. Tämä liittyy ajan tuhlaamiseen.
Monestiko olet seurannut jotakin esitystä - seminaari, elokuva, konsertti, mikä tahansa - kohteliaasti loppuun asti vain kirotaksesi sen päätyttyä kuinka perseestä se oli? Itse olen ainakin käyttäytynyt näin turhankin useasti, joskin yritän nykyisin tietoisesti päästä siitä eroon. En tiedä sinusta, mutta minun mielestäni esittäjällä on vastuu siitä, että yleisö viihtyy. Ei se ole yleisön tehtävä etsiä mahdollisesti mielenkiintoisia vivahteita esityksestä.
Minä tulen kuolemaan, sinä tulet kuolemaan. Kuolinvuoteella meistä varmaan kukaan ei toivo lottovoittoa vaan vähän lisäaikaa - voisin kuvitella. Jotain jäi kumminkin tekemättä tai sanomatta.
Me taistelemme jatkuvasti oman aikamme käyttöoikeudesta kaiken muun paskan kanssa. Kirjoittamattomat kohteliaisuussäännöt sanovat jostain syystä niin, että meidän pitäisi jaella aikaamme surutta silloinkin, kun sen vastaanottaja ei tajua nauttivansa kalleimmasta mahdollisesta resurssista. Sama kuin antaisi tonnin setelin jollekulle, ja se joku hautaa sen maahan.
Elämä on tosi helppo kuluttaa kaikkeen muuhun kuin siihen mihin sen itse haluaisi kuluttaa.
Seuraavan kerran kun noudatat näitä kohteliaisuussääntöjä ja koet tarpeelliseksi kirota jälkeenpäin esityksen huonoutta, kiroa ennemmin itseäsi siitä ettei sinulla ollut riittävästi munaa antaa selkeintä mahdollista palautetta esittäjälle ja painua helvettiin kesken kaiken.
"TV remote controller STILL has the off-button in it"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti